Työelämäkokemus kuntoon

Haluaisitko sinä olla onnellisempi työntekijä? Miten voisit saavuttaa itsellesi paremman työelämäkokemuksen? 

Ihana, lämmin ja kaunis kesä on takana. Katse ja energia on jälleen suunnattu syksyyn, työhön ja työlle asetettuihin tavoitteisiin. Nyt kun toivottavasti kesän jäljiltä on vielä energiavarastot täynnä, on hyvä hetki pohtia omaa työelämää ja tyytyväisyyttään siihen. 

Työelämä on parhaimmillaan palkitsevaa ja innostavaa, huonoimmillaan kaiken energian vievää ja lannistavaa. Kun pahin vaihtoehto on omalla kohdalla totta, tekisi niin kovasti mieli osoittaa sormella esimiestä, johtoa tai työkavereita omasta kurjuudesta. Kuitenkin lähes aina omilla arvoilla, asenteella ja tavalla olla vuorovaikutuksessa, on suuri merkitys. Olosuhteet ovat mitä ovat. Moniin asioihin voi vaikuttaa, kaikkiin ei, mutta aina voi vaikuttaa omaan asenteeseensa, suhtautumiseensa ja valintoihinsa. 

Työelämä on iso osa elämää

Jos on itsensä puolella ja yrittää vaikuttaa niihin asioihin, mihin voi, se riittää. Jos vaikuttaminen ei tuo toivottua tulosta, niin sitten onkin aika miettiä, miten asian kanssa eläminen vaikuttaa omaan hyvinvointiin ja työintoon. Ja jos tuntuu, että tässä työssä ei ole mahdollista saavuttaa sitä, mitä itse tavoittelee, sellaista työtä ja tekemisen meininkiä, kuin itse haluaa, niin on päätösten aika. Työelämä vie tästä ainokaisesta elämästä ison osan. Ei ole ollenkaan samantekevää, miten tuon osan viettää ja miten se vaikuttaa myös muuhun elämään. 

Kokemukseni mukaan monelle herää jossain kohtaa työelämää kysymyksiä siitä, miten haluaa työelämänsä viettää. Voi tuntea jonkinlaista tyytymättömyyttä, mutta ei ihan tiedä miksi. Tai voi herätä halu kehittää itseään ja osaamistaan sekä syventää itsetuntemustaan myös työn tekemisen näkökulmasta. 

Onnelliseksi työntekijäksi

Mielestäni on tärkeää opetella olemaan onnellinen työntekijä! On tärkeää tunnistaa, mitkä asiat ovat itselle tärkeitä työelämässä samoin kuin tiedostaa, mihin voi vaikuttaa ja mihin ei. Omien vahvuuksien tiedostaminen ja niiden varaan rakentaminen on myös vaivan arvoista ja parantaa omaa työelämäkokemusta. Vahvuuksiensa varaan rakentaminen kun on aina helpompaa kuin jonkin muuttaminen. Toki omien kehityskohteidenkin kanssa työskentely on tärkeää.

Useilla meistä on myös vähintäänkin välillä kriittinen asenne ympärillä oleviin ihmisiin tai olosuhteisiin liittyen ja myös sen asenteen rehellinen tutkiminen vie kohti parempaa työelämäkokemusta. Entä sitten oman vaativuuden ja ankaruuden kanssa työskentely? Moni meistä on valmis olemaan hyvinkin myötätuntoinen toisia kohtaan, mutta itsen kohdalla tilanne onkin toinen. Sisäinen vaatimustaso ja ankara tuomitsija saattaavat sammuttaa työniloa paljonkin ja ilman, että tiedostamme tätä, se voi sabotoida pitkään ja paljon. Entä mikä on tapani olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa? Olenko itseni puolella samaan aikaan kun kohtelen toisia kunnioittavasti ja rakentavasti?

Juuri painosta tullut tekemäni Onnellinen työntekijä -työkirja voi olla yksi keino tarkastella, miten luoda itselle sopivampaa ja parempaa työelämää ja elämää yleensä. Kysymyksiä on paljon ja kukin voi poimia aihealueista ne kysymykset ja tehtävät, jotka tuntuvat itselle merkityksellisimmiltä ja juuri nyt ajankohtaisilta. 

Kyky rehellisyyteen itseään kohtaan palkitsee. Oman mielen treenaaminen ja oman työelämäkokemuksen parantaminen ovat rakkaudellisia tekoja itseään kohtaan. 

Tutustu Onnellinen työntekijä -työkirjaan ja tilaa omasi klikkaamalla tästä. 

Terkuin Maritta Mentoritaksesta

 

Rakasta valinta - parisuhteen parhaaksi

Ihastuminen, rakastuminen ja onnen huuma. Tuo toinen täyttää kaikki kolot minussa. Tuo toinen parantaa minun haavani ja korvaa kaikki aiemmat vaille jäämiseni. Tuo toinen tekee minut kokonaiseksi ja on varmasti se sielun kumppani, jota varten olen syntynyt. Yhteinen koti, yhteiset lapset ja yhteinen elämä. Onnellinen,   tasapainoinen ja hyväntahtoinen.  Mitään muuta en tahdo, kuin tehdä tuon toisen onnelliseksi ja parasta kaikessa on se, että tuo toinen haluaa tehdä minut onnelliseksi.

Haasteita kuitenkin tulee, se on väistämätöntä. Haasteet alkavat siinä vaiheessa kun se, miten tuo toinen haluaa tehdä minut onnelliseksi, ei olekaan se, millä minä tulen onnelliseksi. Ja se, miten minä tekisin tuon toisen onnelliseksi, ei toimikaan. Tuo toinen ei halua elää niin kuin minä haluaisin hänen elävän enkä minä osaa toimia niin kuin minun haluttaisiin toimivan. Tuo toinen ei ymmärräkään minun rakkauden kieltäni enkä minä hänen. Tuo toinen ei voikaan täyttää minua ja parantaa minun haavojani vaikka minä niin uskoin. Minähän joudunkin ottamaan vastuun omasta onnellisuudestani. Voi sentään!

 

Onnellisen parisuhteen resepti

 

Riittääkö onnelliseen parisuhteeseen se, että hyväksyy toisen erilaisuuden ja erillisyyden? Se, että tuo toinen saa nauramaan leikinlaskullaan, hyvät keskustelut syntyvät töistä ja politiikasta ja että arki toimii. Onko parisuhde elämänpituinen koulu oppia kompromisseja? Oppia turhautumisten sietämistä. Parisuhde taitaakin opettaa enemmän itsestä kuin tuosta toisesta.  Pitäisi oppia olemaan onnellinen toisen kanssa ja toisesta huolimatta. Ja onnelliseksi tuleminen tuon toisen kanssa on tietenkin vaikeaa, sillä hän on keskeneräisyydessään ihan yhtä tavallinen kuin minä. Pitäisi suostua siihen, että toinen on ihminen omine heikkouksineen. Vaikeaa, vaikeaa, sillä alun oletusarvohan oli kuitenkin, että tuo toinen tekee minut onnelliseksi vaan olemalla olemassa.

Onnellisen parisuhteen resepti taitaakin olla se, että oppii iloitsemaan yhteisistä hetkistä, vaikka ne eivät aina aivan täydellisiä olisikaan ja suostuu siihen, että kokee alun onnen ja rakkauden tunteet aina silloin tällöin eikä edes odota niitä hetkiä olevan kaiken aikaa. Arki nyt vaan on. Rakkaus on rehellisyyttä, avoimuutta ja lupaa olla sellainen kuin on. Se on luottamusta ja turvallisuutta. Ei jatkuvia maanjäristyksiä ja pilvissä leijumisia. Ja kuitenkin yksi katse voi saada himon syttymään ja kumppanuus tuntuu juuri siltä, miltä pitääkin. Ihanalta!

 

Parisuhdetaitoja voi opetella

 

Parisuhde ei ole aina sitä, mitä alun huumassa odotti. Jos siis omat odotukset eivät muutu matkalla, niin vaikeuksia riittää. Jos jatkuvasti odottaa toisen tajuavan, mitä minä juuri nyt tarvitsen ilman, että sen hänelle kerron, ei onnellisuus lisäänny. Mitä siis jos keskittyisi lämpimään katseeseen tuon toisen silmissä, keskittyisi rakentamaan rikkomisen sijaan, antamaan vaatimisen sijaan ja ennen kaikkea keskittyisi rakastamaan. Itseä ja tuota toista.

Ja parasta kaikessa on, että parisuhdetaitoja voi opetalla ja harjoitella. Rakastava valinta – parisuhteen parhaaksi on opetuksellinen menetelmä, jossa parannetaan parisuhdelukutaitoa ja lisätään ymmärrystä omavastuuosuudesta. Lähde rohkeasti opiskelemaan parisuhteen perustaitoja yksin tai yhdessä kumppanisi kanssa. Kurssilla keskitytään omiin mahdollisuuksiin vaikuttaa parisuhteensa laatuun ja harjoitellaan hyvässä ihmissuhteessa tarvittavia taitoja. Lisätietoja tästä!

Suljetun oven taakse ei näe

Suomi täytti 100-vuotta. Onnea! Suomi on hyvä maa, monin tavoin. Täällä on paljon koteja, joissa asuu rakkaus ja rauha. Onneksi! Aikuiset ovat aikuisia ja lapset saavat olla lapsia. Tiedän kuitenkin omasta kokemuksestani ja työni kautta, että samaan aikaan täällä on myös paljon koteja, joissa asiat eivät ole hyvin. Pahoja asioita tapahtuu kotien suljettujen ovien takana.

Kuinka paljon pelkoa, tuskaa, pettymystä ja epätoivoa löytyykään kotien ovien takaa? Miksi ihmiset, joiden luona kuuluisi olla turva, kohtelevat toisiaan julmasti ja rikkovasti? Miksi se, joka pelkää, ei lähde? Miksi se, joka rikkoo käytöksellään läheisiään, ei välitä? Miksi kaadetaan oma pahaolo toisten päälle? Omien lasten päälle? Aina on sanottu, että heikompiaan ei saa kiusata. Miksi joku luulee saavansa tehdä niin suljetun oven takana?

Moni näyttää aikuiselta, mutta ei ole. Aikuiseksi kasvaminen ja vastuun ottamisen opettelu ovat valintoja. Jos syy on aina muualla kuin itsessä, väistää vastuunsa ja jättää valinnan käyttämättä. Siitä seuraa loputtomasti inhimillistä kärsimystä.  

Jokaiselle on ristiriitaista ja rikkovaa, jos läheinen on yhtenä hetkenä mukava ja hauska ja sitten ihan pian taas julma ja raivoava. Siitä seuraa turvattomuutta. Pelossa elämistä. Jännitystä, että koskakohan taas räjähtää. Läheiset, lapset mukaan lukien pakotetaan peliin, jossa yritetään olla ja käyttäytyä niin, ettei satuttavaa käytöstä enää tulisi. Ja kuitenkin aina tulee. Ihminen, joka ei kanna vastuuta omasta rikkovasta käytöksestään, näkee syyn omaan käytökseensä oikeutettuna ja aina muiden aiheuttamana. Tilanne ei muutu, ennen kuin joku toimii toisin. Ja se joku on yleensä lopulta se, jota satutetaan.

Kohti itsensä näköistä elämää

Silloin kun ei enää jaksa sitä rumaa, mitä oman suljetun oven takana tapahtuu, on aika tehdä jotain toisin. Itseensä tutustuminen on yksi avain muutokseen. Omanarvontunnon lisääntyminen, omien rajojen vahvistaminen, omien tarpeiden ja vahvuuksien tunnistaminen ja löytäminen vievät polulle, joka johtaa elämään. Itsensä näköiseen elämään. Elämään, jossa itse päättää, mihin suostuu ja mihin ei.

Itseensä tutustuminen lopulta antaa itselleen luvan olla se, joka on. Ja jos joku kohtelee huonosti, osaa suojella itseään ja tarvittaessa lähteä pois. Itseensä tutustumisen kautta voi alkaa elää todeksi omia toiveita ja valintoja. Kun energia ei mene pelkäämiseen, jää tilaa rakastaa. Itseä ja muita.

Itseensä tutustuminen kannattaa missä elämän vaiheessa tahansa. Siihen voi tarvita ulkopuolista tukea ja apua. Itse olen sitä tarvinnut ja saanut. Mielestäni sitä kannattaa hankkia. Oman elämän laadun parantaminen ja sitä kautta oman kyvyn kasvattaminen aitoon rakkauteen ja hyvään tahtoon, on hyvä tavoite.

Silloin kun suljettujen ovien takana on hyvää tahtoa, aikuisuutta ja rakkautta, kärsimys väistyy. Se on tärkeää. Varsinkin näin joulun alla. Joulu kun on perheiden ja rakkauden aikaa.  

Hyvän ja levollisen joulun toivotus!

 

 

Apua - tunteita työpaikalla

Ihmisillä on tunteita. Ihmisillä on kyky tuntea lukemattomia erilaisia tunteita. Tunteet kuuluvat elämään samalla tavalla kuin hengittäminen tai sydämen lyönnit. Tunteita tunnetaan ja näytetään niin kotona, kaveripiireissä kuin harrastuksissakin. Tunteet ovat läsnä torin laidalla olevien huikkaringissä yhtä lailla kuin pursiseuran kesäkokouksessa. Tunteita on.  Paitsi, että töissä yritetään olla, niin kuin niitä ei juurikaan olisi.

Töissä kuuluu olla tehokkaan näköinen, järkevän oloinen ja ennen kaikkea hyvin kiireinen. Asiat ovat asioita ja ainoastaan asiat riitelevät. Kaikista ei tarvitse pitää, mutta kaikkien kanssa pitää tulla toimeen. Aikuiset osaavat olla hillittyjä. Ja mitä näitä nyt onkaan.

 

Aina joku loukkaantuu

 

Kuitenkin yksi loukkaantuu toiselle palaverissa, kun ei saa omasta mielestään riittävästi vastakaikua ja pistää kädet puuskaan ja päättää, että tuon tolvanan kuullen en sano enää ikinä mitään. Joku jättää aina kahvikupin tiskipöydän reunalle ja sitten toinen kokee velvollisuudekseen siivota sen tiskikoneeseen ja sitä siivotessa vituttaa joka kerta. Niin paljon, ettei viitsi enää huomenta sanoa. Esimies antoi aivan aiheetonta niin sanottua rakentavaa palautetta ja sen jälkeen palautteen saajan kirjoissa esimies on paska. Yksi onnistuu projektissaan loistavasti ja kaikki iloitsevat hänen puolestaan ja kanssaan paitsi yksi, joka olisi omasta mielestä kuulunut vähintäänkin yhtä paljon valokeilaan.

Kuinka paljon työyhteisön potentiaalia jääkään käyttämättä, koska avoimen, vapaan, turvallisen ja luovan vuorovaikutuksen välissä on niin paljon jännitteitä. Koska ei kerrota, kun joku tuntuu pahalta tai loukkaa. Koska niin ei kuulu tehdä. Koska tunteet eivät sovi töihin. Koska joku voi suuttua siitä, että sanotaan. Koska ei haluta aiheuttaa hämminkiä. Koska pelätään konfliktia. Mieluummin hylätään itsensä. Mieluummin mitä tahansa.

 

Aikuinen sanoittaa

 

Olisiko pikkuhiljaa aika opetella myös työelämässä tunnistamaan omat tunteensa ja kantamaan niistä vastuu? Olisiko jo korkea aika alkaa olla itsensä puolella, edistäen näin omaa työhyvinvointia ja hyvinvointia ja opetella sanoittamaan tunteensa aikuisesti ja rakentavasti? Tunteet kuuluvat työpaikalle. Mutta aina aikuisesti.

Tunteiden tunnistamiseen, omalla puolella olemiseen ja aikuisen, rakentavan vuorovaikutuksen opetteluun kannattaa panostaa. Siihen saa tukea. Töissä vietetään paljon aikaa.  Ei ole sama, miten siellä voi. Työelämä asettaa niin ulkoisia kuin sisäisiäkin vaatimuksia aika tavalla. Se, ettei saisi tuntea, on jo liikaa. 

Elämästä, kuolemasta ja kiitollisuudesta

Kesä on parhaimmillaan. Sää on välillä ihanan aurinkoinen, välillä synkkä ja sateinen, ihan kai niin kuin Suomen kesässä kuuluukin. Tähän kesään on kuulunut paljon ihania asioita, läheisten kanssa oleilua, matkustelua, mökkeilyä mutta myös yllättäviä, surullisia ja järkyttäviä tapahtumia. Tuttavapiirissäni on ollut tämän kesän aikana kaksi kuoleman tapausta. Kaksi ihanaa ja elinvoimaista ihmistä ovat yhtäkkiä poissa.

Toinen oli minua vanhempi, toinen nuorempi. Minäkin siis kuulun riskiryhmään. Toinen oli nainen, toinen mies. Edelleen riskiryhmässä. Kumpikaan heistä tuskin tiesi viimeistä kertaa kotoa lähtiessään, että lähti viimeistä kertaa. Näin se on minullakin, minäkään en tiedä ovesta lähtiessäni, että palaanko. Ja kuitenkin, jotenkin aina siihen luotan. Ja niin on ehkä hyvä, sillä muutenhan ei uskaltaisi lähteä, ei palata, ei edes olla, ainakaan ilman lamauttavaa pelkoa. Ja minä en halua elää pelossa.  

Olen ollut pahoillani siitä, että kaksi ihmistä on poissa. Olen ollut pahoillani heidän puolestaan, sillä uskon, että he eivät olisi itse vielä halunneet lähteä. Ajatukseni ovat olleet heidän läheistensä luona, kuinka rankkaa voikaan olla luopua rakkaasta ihmisestä, päästää irti, suostua johonkin, mihin ei haluaisi.

 

Kiitos kiitollisuudesta

 

Koska kuolema on ollut läsnä tässä kesässä, olen myös miettinyt elämää. Tommy Hellsten sanoo viisaasti, että ihminen ei voi koskaan saada tarpeeksi sitä, mitä hän ei tarvitse. Olisi hienoa muistaa olla kiitollinen siitä kaikesta, mitä elämässä on sellaista, mitä tarvitsee.  Olla kiitollinen kaikesta siitä, mitä on. Ihan vaan siitä, että on elossa. Että saa onnistua ja epäonnistua, olla onnellinen ja onneton. Että saa olla yhdessä ja yksin. Että osaa rakastaa ja ottaa rakkautta vastaan. Että vastoinkäymistenkin keskellä on aina löytynyt ja löytyy edelleen vähintäänkin se yksi solu, joka uskoo hyväntahoiseen maailmaan. Että saa olla ihminen kaikkine tunteineen ja ajatuksineen. Että saa hengittää, nähdä auringonlaskun ja kuulla lintujen laulun. Että saa silittää koiraa ja nuolaista jäätelöä. Pitää toista kädestä kiinni ja vaan olla. Hengissä.

Oliko se Matti Nykänen, joka osuvasti sanoi, että elämä on ihmisen parasta aikaa. Ja kesääkin on vielä jäljellä!