Hyväksymisen sietämätön vaikeus

Sunnuntaina (HS 28.4.2019, Tuomas Niskakangas) Helsingin Sanomissa oli juttua Keskustan vaalitappion jälkeisestä Keskustasta. Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä oli pitänyt puheen omilleen heidän puoluevaltuuston kokouksessa ja todennut siinä, että on vaikea hyväksyä vaalitulosta, vaikka vaalitulos onkin aina oikea. On siis vaikea hyväksyä sitä, että kun itse uskoo olevansa oikeassa ja tehneensä paljon hyvää työtä, se ei ole näyttäytynyt samanlaisena muille, tässä tapauksessa äänestäjille. 

Jos minä saan olla tätä mieltä, sinä saat olla sitä mieltä, mitä olet

Ihmisten mielipiteet, näkemykset, arvot ja tavat tuoda näitä asioita esille, ovat erilaisia. Meidän on helppo kauhistella, miten tuo toinen voi ajatella noin, kirjoittaa tai sanoa tuollaisia mielipiteitä tai toimia niin kuin toimii, aina silloin, kun se on vastoin sitä, miten itse näemme asian. Ja eikö kuitenkin ole niin, että jos minä saan olla sitä mieltä, mitä minä olen, niin eikö se silloin tarkoita sitä, että sinä saat olla sitä mieltä mitä sinä olet (tämä siis pätee silloin, kun lakia eikä kenenkään rajoja rikota). 

Silti on todella vaikeaa välillä ymmärtää, miksi minun hyvät teot tai ajatukset eivät olekaan hyviä jonkun toisen mielestä. Tai miksi joku toinen ajattelee asiasta niin eri tavalla kuin minä. Että miten se ei näe, että tuollainen ei toimi tai onnistu. Tätä tapahtuu parisuhteissa ja työpaikolla kaiken aikaa. Isoimmat haasteet erilaisiin vuorovaikutussuhteisiin tulee siitä, että teoriassa ymmärretään ja hyväksytään erilaiset näkemykset, mutta käytännössä ei, silloin kun se on kovasti ristiriidassa oman näkemyksen kanssa. Silloin sinä et oikeastaan saisikaan ajatella niin kuin ajattelet. Tai siis saisit, mutta vaan periaatteessa. 

Estetään sotien syntymistä

 Vaatii rohkeutta myöntää itselle ja toisille, että toisten näkemystä on joskus vaikea hyväksyä. Kyllä katse aina kannattaisikin kääntää hyvin nopeasti itseensä. Miksi minulle on niin vaikeaa hyväksyä toisen näkemys? Mitä oma tuohtumiseni tai loukkaantumiseni tässä tilanteessa, jossa toinen toimii ihan toisin, kuin minun mielestäni olisi oikein, kertoo minusta? Mihin omaan arvooni nyt tökätään? Miksi tämä arvo on minulle niin tärkeä? Onko se todella minun arvoni vai vaikkapa sukupolvien ketjussa siirtynyt minuun annettuna oikeana ajattelutapana.

 Lopulta kaikki kuitenkin lähtee minusta. Itsetuntemuksen kehittäminen lisää kykyä itsensä hyväksymisen kautta hyväksyä myös toiset. Miten paljon rakkaus ja lempeys lisääntyisivätkään, jos minä todella ajattelisin niin, että koska minä saan olla tätä mieltä, niin sinäkin saat olla sitä mieltä, mitä olet. Parisuhteisiin tulisi entistä enemmän lämpöä ja levollisuutta. Olisi vähemmän valtataisteluita siitä, kumman tapa ripustaa pyykit on oikea. Sillä silloin, kun riidellään siitä, kumman tapa ripustaa pyykit on oikea, totuus riidan juurisyistä on paljon syvemmällä. Pyykkiparat vaan toimivat ukkosenjohdattimena. 

 Samoin työyhteisöissä luovuus, avoimuus ja keskinäinen kunnioitus loisivat sellaista tekemisen meininkiä, että tulos kaikilla mittareilla paukkuisi iloisesti yli tavoitteiden. Henkilöstötyytyväisyys paranisi, joka vääjäämättä johtaisi asiakaskokemuksen paranemiseen ja loppu olisikin juuri sitä, mitä tavoitteellisessa yritystoiminnassa halutaan.  Isoina kansanryhminä, kansakuntina tällaisella ajattelulla estettäisiin sotia. 

Saanko siis ehdottaa? 

Seuraavan kerran, kun oikein ihmettelet jonkun sanomisia tai sanomatta jättämisiä, ehkä jopa tuomitset ja tuhahtelet ympärillä oleville kanssakulkijoillesi, niin pysähdy hetkeksi ensin tutkimaan itseäsi. Miksi reagoin tähän näin? Ja kyllä, jos koet sen tärkeäksi, niin miten tuot oman eriävän näkemyksesi esille rakentavasti ja aikuisesti. Sellaisesta kun parhaimmillaan syntyy mielenkiintoisia keskusteluja, jotka voivat johtaa oivalluksiin, joilla siirretään vuoria. Minä opettelen tätä kaiken aikaa. Välillä onnistun ja välillä en, mutta opettelu jatkuu ja se on just hyvä. 

Aurinkoista kesän alkua toivottelee Maritta

Minä, me, menestys

Kyllä se oli synkkää aikaan joitakin vuosia sitten, kun tiesin, että joudun luopumaan itselleni tärkeästä ja mieluisasta työstä. Olin siihen astisen urani huipulla, vastuullisessa ja vaativassa työssä, jossa sain kehittää, rakentaa ja tehdä yhteistyötä mahtavien ihmisten kanssa maailmanlaajuisesti. Sitten sairauteni, MS-tauti, teki sen verran paljon tepposia, että piti valita jatkanko silloisessa työssä riskinä kunnon heikkeneminen vai järjestellä työt niin, että oman kunnon kuuntelu olisi helpompaa. Valitsin jälkimmäisen. Siitä se ajatus sitten lähti. 

Perustamani yritys Mentoritas Oy täyttää jo tänä keväänä 5 vuotta. Tuosta viidestä vuodesta osan olin vielä myös osa-aikaisena palkkatyössä, mutta nyt jo reilun pari vuotta pelkästään yrittäjänä. Ja tosi kivasti on mennyt. Olen saanut tehdä hienoja esimies-, työyhteisö- ja vuorovaikutusvalmennuksia, HR-projekteja ja johdon konsultointeja asiakasyrityksissäni, tavata yksilötapaamisissa monenlaisia ihmisiä monenlaisine iloineen ja suruineen. Vaikka luopumisen hetki uraputkestani kansainvälisessä loistofirmassa silloin tuntui lamaannuttavalta, enkä silloin nähnyt, että hyvääkin on tulossa, niin onneksi nyt tiedän paremmin. Olen nykyään enemmän kuin tyytyväinen työelämääni. Ja uskon, että kun olen tyytyväinen työelämääni ja elämääni yleensäkin, myös sairauteni on pysynyt hienosti aisoissa.  En vaihtaisi enää takaisin entiseen.  

Tervetuloa Minna ja Melissa

Minä – Me – Menestys on ollut kantava pohja ja ideologia Mentoritaksen valmennuksissa. Kaikki lähtee paremmasta itsetuntemuksesta, joka johtaa parempiin kohtaamisiin niin johtamisessa, kollegoiden kuin asiakkaidenkin kanssa ja siitä taas seuraa menestys. Vaikka olenkin nykyisessä työssäni saanut olla tekemisissä ihmisten kanssa, joilta olen itsekin kaiken aikaa oppinut paljon, niin olen myös vähän salaa kaivannut työkavereita, joiden kanssa sparrata, ideoida ja kehittää. 

Olen tuota minä-osuutta kovastikin hoitanut viimeaikaisten koulutusteni ja oman kasvu- ja kehittymisprosessin myötä. Me-osuutta olen mahtavasti saanut hoitaa asiakkaitteni kanssa. Ja on tästä kaikesta seurannut menestystäkin, niin minulle, Mentoritakselle kuin asiakkaillenikin. Nyt kun vielä saan tuohon me-osuuteen lisättyä muutaman ammattitaitoisen ja inspiroivan työkaverin, niin avot, mikäs sen parempaa. 

Nyt nimittäin vihdoinkin minulla on muutama työkaveri. Minna, pitkälinjan asiakaskokemus- ja työelämävalmentaja, huipputyyppi, jonka hihat alkavat todenteolla heilumaan huhtikuun alusta. Ja Melissa, aikuiskasvatustieteen opiskelija, reipas ja innostunut nuori aikuinen, jonka osa-aikainen työpanos tuntuu mahtavalta. 

Mentoritas muutti samassa talossa isompiin ja valoisimpiin tiloihin hyvien kulkuyhteyksien varrelle. Tervetuloa Espoon Leppävaaraan moikkaamaan. Nettisivut ovat uudistuksen alla. Hienoja asiakasprojekteja on työnalla ja tulossa. Ideoita ja suunnitelmia on vaikka kuinka. Yhdessä tekemisen voima on jo nähtävissä. Meidän seurassa on myös vielä tilaa muutamalle uudellekin työkaverille. Lue Mentoritaksen sivuilta lisää, jos kiinnostaa vaikuttava ja ihmisläheinen työ kivassa työporukassa. 

Valoa kohti mennään jo kovaa vauhtia. Talvi on jäänyt taakse ja kevät tuo valoisuutta ja uutta kasvua joka päivä. Kaikki on juuri nyt niin kuin kuuluukin olla. 

Valoa ja iloa kevääseesi toivottelee Maritta 

 

mentoritas

Me olemme Mentoritas Oy

Maritta, Minna ja Melissa - tutustu meihin lisää tästä

Kun paristot ovat loppu, lelu lakkaa toimimasta

Niin se yksi joulu jäi jälleen taakse ja vuosikin vaihtui uudeksi. Moni meistä lähtee uuteen vuoteen uudella tarmolla ja innolla. Monia lupauksia ja päätöksiä on tehty ja vielä tammikuussa usko uuteen alkuun on vahva. Kuntosalit ovat ruuhkaisia, tammikuun täytyy olla tipaton ja vauhti on jo päällä töissä. Tavoitteet on asetettu niin töiden kuin muidenkin elämän osa-alueiden osalta. 

Ja hyvä niin, tavoitteita on ihan hyvä olla. On hyvä tunnistaa, minne haluaa olla menossa ja missä haluaa olla nyt, minkälaista elämää haluaa elää ja mikä tekee juuri omasta elämästä elämisen arvoisen. Ja minkälainen työelämä on sopivaa ja mielekästä? Andy McCoyn sanoin: ”Sun pitää varoo, mitä sä haluu, koska sä voit saada sen”. 

Työelämässä tavoitteita usein asetetaan itsemme ulkopuolelta ja niiden saavuttamisesta joskus jopa palkitaan ylimääräisellä bonuksella. Hyvä niin, mutta jos työelämän tavoite on vaativa tai jopa kohtuuton ja sitten oma sisäinenkin vaatimus on, että se pitää saavuttaa, niin raskaaksi muodostuu. Miksiköhän työelämässä monesti tavoitteet asetetaan niin, että tiedetään jo niitä asetettaessa, ettei niitä ole mahdollista täysin saavuttaa? Sitten tunnolliset, vastuuntuntoiset ja itseltään paljon vaativat työntekijät yrittävät tavoitteita saavuttaa tietäen jo valmiiksi, ettei onnistu. Ei kuulosta kovin palkitsevalta. Voi alkaa päitä putoilemaan. 

Sielua ei pidä myydä

Ulkoa asetettujen vaatimusten kanssa pitäisi olla tarkkana. On selvää, että työelämässä on tavoitteita ja niiden kuuluukin olla haastavia. Kuitenkin jokainen itse päättää sen, miten tavoitteisiin ja niiden saavuttamiseen lopulta suhtautuu. Miten paljon verta, hikeä ja kyyneleitä on valmis vuodattamaan? Ja minkä hinnan on valmis maksamaan? Joskus se hinta voi nimittäin olla kohtuuttoman suuri; liian pitkiä työpäivä, kiukkuisuutta ja hermostuneisuutta kotona ja oman hyvinvoinnin laiminlyöntiä. Työelämän tavoitteet ovat tärkeitä, mutta itse kukin päättää myykö niille sielunsa ja terveytensä. 

Omien rajojen tunnistaminen on tässäkin ensiarvoisen tärkeää.  Ja kaikkien, myös työnantajan etu on se, että työntekijät ovat työkykyisiä ja työintoisia. Jos uhraa ja uuvuttaa itsensä tavoitteiden saavuttamisen alttarilla, väsyy ja menettää tehokkuuden ja työn ilon, ei saa kruunua päähän, ei.  Silloin – toimintakyky lähes menetettynä – minua ei halua edes se työnantaja, jonka puolesta annoin kaikkeni. Liian tiukalle itseni laittamalla menetän sen viimeisenkin mahdollisuuden arvostukseen, jota niin kovasti pyrin saamaan ylettömällä työnteolla. 

Voisinko siis saavuttaa saman tai jopa enemmän vaatimalla itseltäni vähemmän? 

  • Vähemmän kiireen tuntua ja työtunteja – mutta niin, että käytetyt työtunnit ovat riittävän tehokkaita.

  • Vähemmän sisäistä vaatimusta – teen parhaani tänään ja huomenna jatkan siitä, mihin tänään jäin.

  • Vähemmän huomion kiinnittämistä siihen, mikä on vielä tekemättä – enemmän huomioin kiinnittämistä siihen, mitä sain aikaan.

  • Vähemmän uuvuttavaa puskemista töissä ja töiden ulkopuolella – enemmän aikaa itselle, läheisille ja omien voimavarojen lataamiseen.  

  • Kun itse voi hyvin ja energiavarastot ovat täynnä, saa aikaan enemmän vähemmällä ja pystyy antamaan tukea ja tsemppiä myös muille. Jos paristot ovat loppu, niin lelu lakkaa toimimasta. 

Oman näköinen elämä niin töissä kuin vapaa-ajallakin on tavoittelemisen arvoinen. Sitä kohti mennään, suuntaa tarkistetaan aina välillä ja usein voidaan vaan pysähtyä nauttimaan hetkestä, jossa ollaan juuri siinä, missä halutaankin. Toisinaan ollaan pidempäänkin pysähdyksen tilassa tai jopa otetaan askeleita taakse päin ja silti se oman näköisen elämän ja työelämän kuva on olemassa.  Opetellaanko tänä vuonna saavuttamaan tavoitteita itsellemme vähän lempeämmällä tavalla?

Terkuin Maritta Mentoritaksesta

Työelämäkokemus kuntoon

Haluaisitko sinä olla onnellisempi työntekijä? Miten voisit saavuttaa itsellesi paremman työelämäkokemuksen? 

Ihana, lämmin ja kaunis kesä on takana. Katse ja energia on jälleen suunnattu syksyyn, työhön ja työlle asetettuihin tavoitteisiin. Nyt kun toivottavasti kesän jäljiltä on vielä energiavarastot täynnä, on hyvä hetki pohtia omaa työelämää ja tyytyväisyyttään siihen. 

Työelämä on parhaimmillaan palkitsevaa ja innostavaa, huonoimmillaan kaiken energian vievää ja lannistavaa. Kun pahin vaihtoehto on omalla kohdalla totta, tekisi niin kovasti mieli osoittaa sormella esimiestä, johtoa tai työkavereita omasta kurjuudesta. Kuitenkin lähes aina omilla arvoilla, asenteella ja tavalla olla vuorovaikutuksessa, on suuri merkitys. Olosuhteet ovat mitä ovat. Moniin asioihin voi vaikuttaa, kaikkiin ei, mutta aina voi vaikuttaa omaan asenteeseensa, suhtautumiseensa ja valintoihinsa. 

Työelämä on iso osa elämää

Jos on itsensä puolella ja yrittää vaikuttaa niihin asioihin, mihin voi, se riittää. Jos vaikuttaminen ei tuo toivottua tulosta, niin sitten onkin aika miettiä, miten asian kanssa eläminen vaikuttaa omaan hyvinvointiin ja työintoon. Ja jos tuntuu, että tässä työssä ei ole mahdollista saavuttaa sitä, mitä itse tavoittelee, sellaista työtä ja tekemisen meininkiä, kuin itse haluaa, niin on päätösten aika. Työelämä vie tästä ainokaisesta elämästä ison osan. Ei ole ollenkaan samantekevää, miten tuon osan viettää ja miten se vaikuttaa myös muuhun elämään. 

Kokemukseni mukaan monelle herää jossain kohtaa työelämää kysymyksiä siitä, miten haluaa työelämänsä viettää. Voi tuntea jonkinlaista tyytymättömyyttä, mutta ei ihan tiedä miksi. Tai voi herätä halu kehittää itseään ja osaamistaan sekä syventää itsetuntemustaan myös työn tekemisen näkökulmasta. 

Onnelliseksi työntekijäksi

Mielestäni on tärkeää opetella olemaan onnellinen työntekijä! On tärkeää tunnistaa, mitkä asiat ovat itselle tärkeitä työelämässä samoin kuin tiedostaa, mihin voi vaikuttaa ja mihin ei. Omien vahvuuksien tiedostaminen ja niiden varaan rakentaminen on myös vaivan arvoista ja parantaa omaa työelämäkokemusta. Vahvuuksiensa varaan rakentaminen kun on aina helpompaa kuin jonkin muuttaminen. Toki omien kehityskohteidenkin kanssa työskentely on tärkeää.

Useilla meistä on myös vähintäänkin välillä kriittinen asenne ympärillä oleviin ihmisiin tai olosuhteisiin liittyen ja myös sen asenteen rehellinen tutkiminen vie kohti parempaa työelämäkokemusta. Entä sitten oman vaativuuden ja ankaruuden kanssa työskentely? Moni meistä on valmis olemaan hyvinkin myötätuntoinen toisia kohtaan, mutta itsen kohdalla tilanne onkin toinen. Sisäinen vaatimustaso ja ankara tuomitsija saattaavat sammuttaa työniloa paljonkin ja ilman, että tiedostamme tätä, se voi sabotoida pitkään ja paljon. Entä mikä on tapani olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa? Olenko itseni puolella samaan aikaan kun kohtelen toisia kunnioittavasti ja rakentavasti?

Juuri painosta tullut tekemäni Onnellinen työntekijä -työkirja voi olla yksi keino tarkastella, miten luoda itselle sopivampaa ja parempaa työelämää ja elämää yleensä. Kysymyksiä on paljon ja kukin voi poimia aihealueista ne kysymykset ja tehtävät, jotka tuntuvat itselle merkityksellisimmiltä ja juuri nyt ajankohtaisilta. 

Kyky rehellisyyteen itseään kohtaan palkitsee. Oman mielen treenaaminen ja oman työelämäkokemuksen parantaminen ovat rakkaudellisia tekoja itseään kohtaan. 

Tutustu Onnellinen työntekijä -työkirjaan ja tilaa omasi klikkaamalla tästä. 

Terkuin Maritta Mentoritaksesta

 

Rakasta valinta - parisuhteen parhaaksi

Ihastuminen, rakastuminen ja onnen huuma. Tuo toinen täyttää kaikki kolot minussa. Tuo toinen parantaa minun haavani ja korvaa kaikki aiemmat vaille jäämiseni. Tuo toinen tekee minut kokonaiseksi ja on varmasti se sielun kumppani, jota varten olen syntynyt. Yhteinen koti, yhteiset lapset ja yhteinen elämä. Onnellinen,   tasapainoinen ja hyväntahtoinen.  Mitään muuta en tahdo, kuin tehdä tuon toisen onnelliseksi ja parasta kaikessa on se, että tuo toinen haluaa tehdä minut onnelliseksi.

Haasteita kuitenkin tulee, se on väistämätöntä. Haasteet alkavat siinä vaiheessa kun se, miten tuo toinen haluaa tehdä minut onnelliseksi, ei olekaan se, millä minä tulen onnelliseksi. Ja se, miten minä tekisin tuon toisen onnelliseksi, ei toimikaan. Tuo toinen ei halua elää niin kuin minä haluaisin hänen elävän enkä minä osaa toimia niin kuin minun haluttaisiin toimivan. Tuo toinen ei ymmärräkään minun rakkauden kieltäni enkä minä hänen. Tuo toinen ei voikaan täyttää minua ja parantaa minun haavojani vaikka minä niin uskoin. Minähän joudunkin ottamaan vastuun omasta onnellisuudestani. Voi sentään!

 

Onnellisen parisuhteen resepti

 

Riittääkö onnelliseen parisuhteeseen se, että hyväksyy toisen erilaisuuden ja erillisyyden? Se, että tuo toinen saa nauramaan leikinlaskullaan, hyvät keskustelut syntyvät töistä ja politiikasta ja että arki toimii. Onko parisuhde elämänpituinen koulu oppia kompromisseja? Oppia turhautumisten sietämistä. Parisuhde taitaakin opettaa enemmän itsestä kuin tuosta toisesta.  Pitäisi oppia olemaan onnellinen toisen kanssa ja toisesta huolimatta. Ja onnelliseksi tuleminen tuon toisen kanssa on tietenkin vaikeaa, sillä hän on keskeneräisyydessään ihan yhtä tavallinen kuin minä. Pitäisi suostua siihen, että toinen on ihminen omine heikkouksineen. Vaikeaa, vaikeaa, sillä alun oletusarvohan oli kuitenkin, että tuo toinen tekee minut onnelliseksi vaan olemalla olemassa.

Onnellisen parisuhteen resepti taitaakin olla se, että oppii iloitsemaan yhteisistä hetkistä, vaikka ne eivät aina aivan täydellisiä olisikaan ja suostuu siihen, että kokee alun onnen ja rakkauden tunteet aina silloin tällöin eikä edes odota niitä hetkiä olevan kaiken aikaa. Arki nyt vaan on. Rakkaus on rehellisyyttä, avoimuutta ja lupaa olla sellainen kuin on. Se on luottamusta ja turvallisuutta. Ei jatkuvia maanjäristyksiä ja pilvissä leijumisia. Ja kuitenkin yksi katse voi saada himon syttymään ja kumppanuus tuntuu juuri siltä, miltä pitääkin. Ihanalta!

 

Parisuhdetaitoja voi opetella

 

Parisuhde ei ole aina sitä, mitä alun huumassa odotti. Jos siis omat odotukset eivät muutu matkalla, niin vaikeuksia riittää. Jos jatkuvasti odottaa toisen tajuavan, mitä minä juuri nyt tarvitsen ilman, että sen hänelle kerron, ei onnellisuus lisäänny. Mitä siis jos keskittyisi lämpimään katseeseen tuon toisen silmissä, keskittyisi rakentamaan rikkomisen sijaan, antamaan vaatimisen sijaan ja ennen kaikkea keskittyisi rakastamaan. Itseä ja tuota toista.

Ja parasta kaikessa on, että parisuhdetaitoja voi opetalla ja harjoitella. Rakastava valinta – parisuhteen parhaaksi on opetuksellinen menetelmä, jossa parannetaan parisuhdelukutaitoa ja lisätään ymmärrystä omavastuuosuudesta. Lähde rohkeasti opiskelemaan parisuhteen perustaitoja yksin tai yhdessä kumppanisi kanssa. Kurssilla keskitytään omiin mahdollisuuksiin vaikuttaa parisuhteensa laatuun ja harjoitellaan hyvässä ihmissuhteessa tarvittavia taitoja. Lisätietoja tästä!