Rakasta valinta - parisuhteen parhaaksi

Ihastuminen, rakastuminen ja onnen huuma. Tuo toinen täyttää kaikki kolot minussa. Tuo toinen parantaa minun haavani ja korvaa kaikki aiemmat vaille jäämiseni. Tuo toinen tekee minut kokonaiseksi ja on varmasti se sielun kumppani, jota varten olen syntynyt. Yhteinen koti, yhteiset lapset ja yhteinen elämä. Onnellinen,   tasapainoinen ja hyväntahtoinen.  Mitään muuta en tahdo, kuin tehdä tuon toisen onnelliseksi ja parasta kaikessa on se, että tuo toinen haluaa tehdä minut onnelliseksi.

Haasteita kuitenkin tulee, se on väistämätöntä. Haasteet alkavat siinä vaiheessa kun se, miten tuo toinen haluaa tehdä minut onnelliseksi, ei olekaan se, millä minä tulen onnelliseksi. Ja se, miten minä tekisin tuon toisen onnelliseksi, ei toimikaan. Tuo toinen ei halua elää niin kuin minä haluaisin hänen elävän enkä minä osaa toimia niin kuin minun haluttaisiin toimivan. Tuo toinen ei ymmärräkään minun rakkauden kieltäni enkä minä hänen. Tuo toinen ei voikaan täyttää minua ja parantaa minun haavojani vaikka minä niin uskoin. Minähän joudunkin ottamaan vastuun omasta onnellisuudestani. Voi sentään!

 

Onnellisen parisuhteen resepti

 

Riittääkö onnelliseen parisuhteeseen se, että hyväksyy toisen erilaisuuden ja erillisyyden? Se, että tuo toinen saa nauramaan leikinlaskullaan, hyvät keskustelut syntyvät töistä ja politiikasta ja että arki toimii. Onko parisuhde elämänpituinen koulu oppia kompromisseja? Oppia turhautumisten sietämistä. Parisuhde taitaakin opettaa enemmän itsestä kuin tuosta toisesta.  Pitäisi oppia olemaan onnellinen toisen kanssa ja toisesta huolimatta. Ja onnelliseksi tuleminen tuon toisen kanssa on tietenkin vaikeaa, sillä hän on keskeneräisyydessään ihan yhtä tavallinen kuin minä. Pitäisi suostua siihen, että toinen on ihminen omine heikkouksineen. Vaikeaa, vaikeaa, sillä alun oletusarvohan oli kuitenkin, että tuo toinen tekee minut onnelliseksi vaan olemalla olemassa.

Onnellisen parisuhteen resepti taitaakin olla se, että oppii iloitsemaan yhteisistä hetkistä, vaikka ne eivät aina aivan täydellisiä olisikaan ja suostuu siihen, että kokee alun onnen ja rakkauden tunteet aina silloin tällöin eikä edes odota niitä hetkiä olevan kaiken aikaa. Arki nyt vaan on. Rakkaus on rehellisyyttä, avoimuutta ja lupaa olla sellainen kuin on. Se on luottamusta ja turvallisuutta. Ei jatkuvia maanjäristyksiä ja pilvissä leijumisia. Ja kuitenkin yksi katse voi saada himon syttymään ja kumppanuus tuntuu juuri siltä, miltä pitääkin. Ihanalta!

 

Parisuhdetaitoja voi opetella

 

Parisuhde ei ole aina sitä, mitä alun huumassa odotti. Jos siis omat odotukset eivät muutu matkalla, niin vaikeuksia riittää. Jos jatkuvasti odottaa toisen tajuavan, mitä minä juuri nyt tarvitsen ilman, että sen hänelle kerron, ei onnellisuus lisäänny. Mitä siis jos keskittyisi lämpimään katseeseen tuon toisen silmissä, keskittyisi rakentamaan rikkomisen sijaan, antamaan vaatimisen sijaan ja ennen kaikkea keskittyisi rakastamaan. Itseä ja tuota toista.

Ja parasta kaikessa on, että parisuhdetaitoja voi opetalla ja harjoitella. Rakastava valinta – parisuhteen parhaaksi on opetuksellinen menetelmä, jossa parannetaan parisuhdelukutaitoa ja lisätään ymmärrystä omavastuuosuudesta. Lähde rohkeasti opiskelemaan parisuhteen perustaitoja yksin tai yhdessä kumppanisi kanssa. Kurssilla keskitytään omiin mahdollisuuksiin vaikuttaa parisuhteensa laatuun ja harjoitellaan hyvässä ihmissuhteessa tarvittavia taitoja. Lisätietoja tästä!

Suljetun oven taakse ei näe

Suomi täytti 100-vuotta. Onnea! Suomi on hyvä maa, monin tavoin. Täällä on paljon koteja, joissa asuu rakkaus ja rauha. Onneksi! Aikuiset ovat aikuisia ja lapset saavat olla lapsia. Tiedän kuitenkin omasta kokemuksestani ja työni kautta, että samaan aikaan täällä on myös paljon koteja, joissa asiat eivät ole hyvin. Pahoja asioita tapahtuu kotien suljettujen ovien takana.

Kuinka paljon pelkoa, tuskaa, pettymystä ja epätoivoa löytyykään kotien ovien takaa? Miksi ihmiset, joiden luona kuuluisi olla turva, kohtelevat toisiaan julmasti ja rikkovasti? Miksi se, joka pelkää, ei lähde? Miksi se, joka rikkoo käytöksellään läheisiään, ei välitä? Miksi kaadetaan oma pahaolo toisten päälle? Omien lasten päälle? Aina on sanottu, että heikompiaan ei saa kiusata. Miksi joku luulee saavansa tehdä niin suljetun oven takana?

Moni näyttää aikuiselta, mutta ei ole. Aikuiseksi kasvaminen ja vastuun ottamisen opettelu ovat valintoja. Jos syy on aina muualla kuin itsessä, väistää vastuunsa ja jättää valinnan käyttämättä. Siitä seuraa loputtomasti inhimillistä kärsimystä.  

Jokaiselle on ristiriitaista ja rikkovaa, jos läheinen on yhtenä hetkenä mukava ja hauska ja sitten ihan pian taas julma ja raivoava. Siitä seuraa turvattomuutta. Pelossa elämistä. Jännitystä, että koskakohan taas räjähtää. Läheiset, lapset mukaan lukien pakotetaan peliin, jossa yritetään olla ja käyttäytyä niin, ettei satuttavaa käytöstä enää tulisi. Ja kuitenkin aina tulee. Ihminen, joka ei kanna vastuuta omasta rikkovasta käytöksestään, näkee syyn omaan käytökseensä oikeutettuna ja aina muiden aiheuttamana. Tilanne ei muutu, ennen kuin joku toimii toisin. Ja se joku on yleensä lopulta se, jota satutetaan.

Kohti itsensä näköistä elämää

Silloin kun ei enää jaksa sitä rumaa, mitä oman suljetun oven takana tapahtuu, on aika tehdä jotain toisin. Itseensä tutustuminen on yksi avain muutokseen. Omanarvontunnon lisääntyminen, omien rajojen vahvistaminen, omien tarpeiden ja vahvuuksien tunnistaminen ja löytäminen vievät polulle, joka johtaa elämään. Itsensä näköiseen elämään. Elämään, jossa itse päättää, mihin suostuu ja mihin ei.

Itseensä tutustuminen lopulta antaa itselleen luvan olla se, joka on. Ja jos joku kohtelee huonosti, osaa suojella itseään ja tarvittaessa lähteä pois. Itseensä tutustumisen kautta voi alkaa elää todeksi omia toiveita ja valintoja. Kun energia ei mene pelkäämiseen, jää tilaa rakastaa. Itseä ja muita.

Itseensä tutustuminen kannattaa missä elämän vaiheessa tahansa. Siihen voi tarvita ulkopuolista tukea ja apua. Itse olen sitä tarvinnut ja saanut. Mielestäni sitä kannattaa hankkia. Oman elämän laadun parantaminen ja sitä kautta oman kyvyn kasvattaminen aitoon rakkauteen ja hyvään tahtoon, on hyvä tavoite.

Silloin kun suljettujen ovien takana on hyvää tahtoa, aikuisuutta ja rakkautta, kärsimys väistyy. Se on tärkeää. Varsinkin näin joulun alla. Joulu kun on perheiden ja rakkauden aikaa.  

Hyvän ja levollisen joulun toivotus!

 

 

Apua - tunteita työpaikalla

Ihmisillä on tunteita. Ihmisillä on kyky tuntea lukemattomia erilaisia tunteita. Tunteet kuuluvat elämään samalla tavalla kuin hengittäminen tai sydämen lyönnit. Tunteita tunnetaan ja näytetään niin kotona, kaveripiireissä kuin harrastuksissakin. Tunteet ovat läsnä torin laidalla olevien huikkaringissä yhtä lailla kuin pursiseuran kesäkokouksessa. Tunteita on.  Paitsi, että töissä yritetään olla, niin kuin niitä ei juurikaan olisi.

Töissä kuuluu olla tehokkaan näköinen, järkevän oloinen ja ennen kaikkea hyvin kiireinen. Asiat ovat asioita ja ainoastaan asiat riitelevät. Kaikista ei tarvitse pitää, mutta kaikkien kanssa pitää tulla toimeen. Aikuiset osaavat olla hillittyjä. Ja mitä näitä nyt onkaan.

 

Aina joku loukkaantuu

 

Kuitenkin yksi loukkaantuu toiselle palaverissa, kun ei saa omasta mielestään riittävästi vastakaikua ja pistää kädet puuskaan ja päättää, että tuon tolvanan kuullen en sano enää ikinä mitään. Joku jättää aina kahvikupin tiskipöydän reunalle ja sitten toinen kokee velvollisuudekseen siivota sen tiskikoneeseen ja sitä siivotessa vituttaa joka kerta. Niin paljon, ettei viitsi enää huomenta sanoa. Esimies antoi aivan aiheetonta niin sanottua rakentavaa palautetta ja sen jälkeen palautteen saajan kirjoissa esimies on paska. Yksi onnistuu projektissaan loistavasti ja kaikki iloitsevat hänen puolestaan ja kanssaan paitsi yksi, joka olisi omasta mielestä kuulunut vähintäänkin yhtä paljon valokeilaan.

Kuinka paljon työyhteisön potentiaalia jääkään käyttämättä, koska avoimen, vapaan, turvallisen ja luovan vuorovaikutuksen välissä on niin paljon jännitteitä. Koska ei kerrota, kun joku tuntuu pahalta tai loukkaa. Koska niin ei kuulu tehdä. Koska tunteet eivät sovi töihin. Koska joku voi suuttua siitä, että sanotaan. Koska ei haluta aiheuttaa hämminkiä. Koska pelätään konfliktia. Mieluummin hylätään itsensä. Mieluummin mitä tahansa.

 

Aikuinen sanoittaa

 

Olisiko pikkuhiljaa aika opetella myös työelämässä tunnistamaan omat tunteensa ja kantamaan niistä vastuu? Olisiko jo korkea aika alkaa olla itsensä puolella, edistäen näin omaa työhyvinvointia ja hyvinvointia ja opetella sanoittamaan tunteensa aikuisesti ja rakentavasti? Tunteet kuuluvat työpaikalle. Mutta aina aikuisesti.

Tunteiden tunnistamiseen, omalla puolella olemiseen ja aikuisen, rakentavan vuorovaikutuksen opetteluun kannattaa panostaa. Siihen saa tukea. Töissä vietetään paljon aikaa.  Ei ole sama, miten siellä voi. Työelämä asettaa niin ulkoisia kuin sisäisiäkin vaatimuksia aika tavalla. Se, ettei saisi tuntea, on jo liikaa. 

Elämästä, kuolemasta ja kiitollisuudesta

Kesä on parhaimmillaan. Sää on välillä ihanan aurinkoinen, välillä synkkä ja sateinen, ihan kai niin kuin Suomen kesässä kuuluukin. Tähän kesään on kuulunut paljon ihania asioita, läheisten kanssa oleilua, matkustelua, mökkeilyä mutta myös yllättäviä, surullisia ja järkyttäviä tapahtumia. Tuttavapiirissäni on ollut tämän kesän aikana kaksi kuoleman tapausta. Kaksi ihanaa ja elinvoimaista ihmistä ovat yhtäkkiä poissa.

Toinen oli minua vanhempi, toinen nuorempi. Minäkin siis kuulun riskiryhmään. Toinen oli nainen, toinen mies. Edelleen riskiryhmässä. Kumpikaan heistä tuskin tiesi viimeistä kertaa kotoa lähtiessään, että lähti viimeistä kertaa. Näin se on minullakin, minäkään en tiedä ovesta lähtiessäni, että palaanko. Ja kuitenkin, jotenkin aina siihen luotan. Ja niin on ehkä hyvä, sillä muutenhan ei uskaltaisi lähteä, ei palata, ei edes olla, ainakaan ilman lamauttavaa pelkoa. Ja minä en halua elää pelossa.  

Olen ollut pahoillani siitä, että kaksi ihmistä on poissa. Olen ollut pahoillani heidän puolestaan, sillä uskon, että he eivät olisi itse vielä halunneet lähteä. Ajatukseni ovat olleet heidän läheistensä luona, kuinka rankkaa voikaan olla luopua rakkaasta ihmisestä, päästää irti, suostua johonkin, mihin ei haluaisi.

 

Kiitos kiitollisuudesta

 

Koska kuolema on ollut läsnä tässä kesässä, olen myös miettinyt elämää. Tommy Hellsten sanoo viisaasti, että ihminen ei voi koskaan saada tarpeeksi sitä, mitä hän ei tarvitse. Olisi hienoa muistaa olla kiitollinen siitä kaikesta, mitä elämässä on sellaista, mitä tarvitsee.  Olla kiitollinen kaikesta siitä, mitä on. Ihan vaan siitä, että on elossa. Että saa onnistua ja epäonnistua, olla onnellinen ja onneton. Että saa olla yhdessä ja yksin. Että osaa rakastaa ja ottaa rakkautta vastaan. Että vastoinkäymistenkin keskellä on aina löytynyt ja löytyy edelleen vähintäänkin se yksi solu, joka uskoo hyväntahoiseen maailmaan. Että saa olla ihminen kaikkine tunteineen ja ajatuksineen. Että saa hengittää, nähdä auringonlaskun ja kuulla lintujen laulun. Että saa silittää koiraa ja nuolaista jäätelöä. Pitää toista kädestä kiinni ja vaan olla. Hengissä.

Oliko se Matti Nykänen, joka osuvasti sanoi, että elämä on ihmisen parasta aikaa. Ja kesääkin on vielä jäljellä!            

Epätervettä narsismia näköpiirissä

Hän on valloittava ja itsevarman oloinen, seurapiirien sulavakäytöksinen hurmuri. Hän kertoo aina parhaat jutut. Hän on juuri niitä, jotka sanovat toisen kertoman jutun jälkeen, että ei tuo vielä mitään, minulle kun tapahtui vielä hauskemmin, raflaavammin tai traagisemmin. Kaikki, mitä hänen lähipiirissä oleville ihmiselle tapahtuu, tapahtuu hänelle. Ei hän tunne empatiaa siitä, jos puoliso sairastuu vakavasti, hän kerää empatiaa itselleen, kun hänellä paralla kävi niin ikävä mäihä, että puoliso meni ja sairastui. Että tämänkin minulle teit.

Hän esittää kyllä avuliasta ja auttaakin silloin kuin hänelle sopii, mutta tekipä hän mitä tahansa, siinä on aina hintalappu. Häntä ei voi koskaan kiittää tai kehua hänen tekemistään palveluista tarpeeksi. Hän sanoo aina sopivan tilaisuuden tullen syyllistäen, että tämänkin teon tein puolestasi etkä sinä sitäkään osaa arvostaa. Se, että on kiitetty ja kehuttu, ei riitä. Ei koskaan.

Jos joku muu on onnistunut tai menestynyt, hän kääntää puheen omiin erinomaisiin saavutuksiinsa. Jopa silloin kun saavutuksestaan iloitsee oma lapsi. ”Mä sain ysin historian kokeesta”, ”tulkaa kaikki heti katsomaan, kuinka siisti takapihasta tuli, kun leikkaisin nurmikon”.

Hän on parempi kuin muut. Ollut aina. Hänestä olisi tullut, jos vain olisi halunnut, NHL-tähti tai maailmanmestaruuksia nappaava formulakuski. Hän saa toiset tuntemaan itsensä huonoiksi. Hän tunnistaa jokaisen heikon kohtasi. Kaikkea, mitä olet hänelle uskoutuessasi kertonut tai niitä virheitä, joita olet inhimillisyyttäsi tehnyt, hän käyttää sinua vastaan sopivissa kohdissa. Hän arvostelee jatkuvasti vanhempiasi, ystäviäsi, koulutustasi ja niitä asioita tai ihmisiä, joista innostut ja jotka ovat sinulle tärkeitä. Hän kehuu kyllä saavutuksiasi muille tavoitteenaan näyttää itse hyvältä, mutta sinulle hän niitä halveksii ja mitätöi.

Hän uhkailee, kiristää, manipuloi ja raivoaa, kun asiat eivät mene hänen mielensä mukaisesti. Hän valehtelee, tekee kiusaa, vahingoittaa ja rikkoo käytöksellään läheisiään. Hän saa läheisensä harkitsemaan itsemurhaa ja joskus jopa toteuttamaankin sen, ilman, että on sormellakaan koskenut. Hän ei kanna vastuuta omasta käytöksestään, hänhän on erinomainen, hyvä, lähes täydellinen ihminen. Hän polkee jopa omat lapsensa jalkoihinsa ja siitäkin hän syyttää muita.

Hän on vaarallinen! Sinun ainoa mahdollisuutesi selvitä hengissä on juosta karkuun niin kauas, ettei hänen lonkeronsa sinne yllä. Valitettavasti usein käy kuitenkin niin, että ne lonkerot ovat kiinni sinussa pitkään. Irrottautumiseen luultavasti tarvitset ulkopuolista apua.

Kaikissa ihmisissä on narsismia. Narsismi ilmenee meissä eriasteisena ja mitä enemmän meissä on epätervettä narsismia, sitä vähemmän meissä on tervettä narsismia ja päinvastoin. Epätervettä narsismia toisessa voi kyllä ymmärtää, siihen kun on syynsä. Mutta epäterveen narsismin läheisyydessä ei voi elää ilman tuhoutumista.

Pelasta itsesi!