Korkki ei sitten pysynytkään kiinni

Tipaton tammikuu on takana. Seuraako sitä sitten helmeilevä helmikuu, maltainen maaliskuu, hillitön huhtikuu, apua, en voi lopettaa kun aloitin tämän, on siis jatkettava vuosi loppuun. Toukokuu menee tukevassa tinassa, kesäkuu keskiketterän kanssa ja heinäkuu hulluna humalassa. Sitten seuraakin etovan olon elokuu, sammaltava syyskuu ja siihen päälle läträtään lonkeroa lokakuussa. Marraskuu on makean viinin ja joulukuu juhlan, silloin käy kaikki. Sitten taas tarvitaankin tipaton tammikuu.

Kyllä alkoholi on tärkeä juttu. Vuoden alussa alkoi ainakin kaksi tv-ohjelmaa, jotka oli rakennettu alkoholin ympärille. Toisen nimi oli Korkki kiinni. Siinä kuusi suomalaista yrittivät olla vuoden ilman alkoholia. Alkoholi kun on minullekin monin tavoin tuttu niin kiinnostuin seuraamaan ohjelmaa. Sarjassa taisi olla kuusi jaksoa ja se päättyi tiistaina. No, loppu tulos oli otsikon mukainen, korkki ei pysynyt kiinni. Vain yksi osallistujista oli todella koko vuoden ilman alkoholia. Toiseksi parhaiten onnistui ehkä eniten alkoholin huurusta elämää elänyt laulaja. Hän oli 11 kuukautta ilman. On se kumma aine tuo alkoholi, kun sitä ilman ei voida olla vaikka lähdetään oikein koko kansan edessä lupailemaan, että vuosi ollaan ilman.

Humala luo harhan

Usein ajatellaan, että alkoholiriippuvuus on sitä, että juo joka päivä ja on täysin alkoholisoitunut. Mutta eikö jonkinlaista riippuvuutta ole sekin, että juo sivistyneesti lasin silloin toisen tällöin, jos kuitenkaan ei voi olla ilman. Tiedän toki, että tässä kohtaa moni ajalttelee, että voin kyllä olla ilman mutta en halua. Mutta mitä eroa sillä loppujen lopuksi on?

Se kun on niin mukavan ja kuplivan hersyvä olo tuo nousuhumala. Se tuntuu kivalta, elämä näyttää mukavammalta, helpommalta ja  huolet häviävät jonnekin taka-alalle. Sitä tuntee olevansa viehättävämpi ja sekä omat että muiden ajatukset tuntuvat fiksummilta ja vitsit hauskemmilta. Paskamaista on kuitenkin tietää, että  humala on hetken harhaa jostakin mikä ei ole totta. Koska tätä totuutta ei haluta myöntää, selitetään itselle, että ei tässä ole mitään pahaa, saahan sitä välillä vähän rentoutua ja taas kerran nauttia elämästä (viittaus edelliseen blogiini).  Ja niin vaan  tuo hetken harha halutaan kokea, uudestaan ja uudestaan.

Eikä kohtuullisessa alkoholin käytössä mielestäni mitään pahaa olekaan. Jos lapset eivät joudu pelkäämään, jos lähiympäristö ei joudu huolehtimaan, jos  on muitakin tapoja nauttia elämästä ja jos alkoholi on sivuroolissa, jonka olemassa oloa ei kukaan huomaa, niin kaikki hyvin. Mietin kuitenkin, että onko mitään sellaista, mitä ei voisi kokea tai mistä ei voisi nauttia myös ilman alkoholia? Että onko mitään, mihin alkoholia todella tarvitaan? Korkki kiinni tai ei, niin ajatuksia herättävä ohjelma.

Mitäpä sitä sitten enää muuta tähän lisäämäänkään kuin, että helmeilevää helmikuun jatkoa!