Suojaudu - terveysterrori alkoi taas

Toivottavasti sinun lomasi on ollut sellainen, kuin sen halusitkin olevan. Moni meistä on saanut levätä, nauttia grilliruokia ja maistella kuplivia kesäjuomia. Nyt lomaherkut ja nautinnollinen laiskottelu vaihtuvat aikaisiin aamuheräämisiin ja arkisiin aikatauluihin. Hyvä niin, kuka sitä aina lomailla jaksaisi.

Mutta mitä ihmettä? Me ei saada palautua hiljalleen arkeen, kun lähes jokaisen lehden otsikot ja lööpit huutavat kuntoremontin välttämättömyydestä ja muistuttaa niistä parista kilosta, jotka loikoilu ja grillikylki on kerryttänyt vatsan seudulle. Hirvittävä terveysterrori hyökkää silmille syyllistäen ja laihduttamisen ja kuntoilun aloittamisen vaatimuksia asettaen. ”Laihdu ja voi hyvin” (Kauneus ja terveys 10/2015), ”10 nopeaa ohjetta asiantuntijoilta: Näin pääset eroon lomaturvotuksesta” (Ilta-Sanomat 1.-2.8.), ”Pysyvästi eroon kiloista – tehostartti” (Ilona&hyväolo 4.8.) – tässä vain muutama esimerkki, näitähän riittää. Mitä helvettiä? Onko toimittajilla niin kova morkkis omista mässäilyn täytteisistä lomapäivistä, että tuska pitää jakaa joka vuosi meidän viattomien silmille.

Minä en enää ala laihduttaa enkä kuntoilla sen takia, että söin kesällä normaalia enemmän jäätelöä. Ihan sama, kesä tai talvi, minä syön ja juon mitä mieleni tekee. Minä en enää kiellä itseltäni mitään, mutta koska pidän itsestäni, haluan tehdä valintoja, jotka ovat minulle hyväksi. Olen onnellinen tämän oivaltamisesta. Muutos on minulle suuri, sillä olen laihduttanut ja kontrolloinut syömisiäni ja juomisiani lähes koko ikäni. Minä kun olen hämääntynyt lukemaan näitä lehtien laihuutta ihannoivia juttuja. Pari palaa suklaata on ihan ok, koko levy on jo väkivaltaa itseäni kohtaan. Tiedostan, jos painoindeksini kohoaa tai kuntoni laskee liiaksi.

Tee niin kuin hyvältä tuntuu

Puhun terveellisen elämän ja kohtuullisuuden puolesta ja niitä opettelen. Välillä onnistun paremmin välillä huonommin, mutta mitä siitä. Ei tässä terveysterrori ja syyllistäminen auta. Tässä auttaa lempeys itseään kohtaan. Katson kehoni kaaria ja muotoja hyväksyen lempeydellä. Teen pitkiä kävelylenkkejä maisemista nauttien ja vauhdikkaampia lenkkejä hengästymisestä huumaantuen. Joogassa nautin rauhallisesta liikkeestä ja tunnen, kuinka venytykset huoltavat lihaksiani. Golfkentälläkin käyn silloin tällöin, mutta älä kysy tasoitustani, tuskin edes tiedän, mitä se tarkoittaa. Enkä tiedä paljonko penkistä nousee, se ei kiinnosta.

Kuntoilen ainoastaan silloin, kun minusta ajatus urheilusta tuntuu hyvältä. En siksi, että loman herkuttelujen jälkeen niin pitää tehdä tai siksi, että urheilua nyt vaan on pakko harrastaa. Mikään, mitä pitää tehdä hampaat irvessä ja sitruuna hanurissa, ei lisää hyvinvointia.

Kannustan sinuakin sanomaan ei terveysterrorille. Kuuntele itseäsi ja tee niin kuin hyvältä tuntuu. Älä lue ensimmäistäkään naisten lehtien laihuutta ja supersporttisuutta ihannoivaa juttua, äläkä yhtään asiantuntijan neuvoa paremmasta ja onnellisemmasta elämästä, joka seuraa laihduttuasi.  Se ei nimittäin ole totta, vaikka lehdessä niin väitetäänkin. Onnellisuus ja hyvinvointi ei ole kiloista eikä lihasten koosta kiinni. Sinä itse tiedät, mikä on sinulle kulloinkin parasta. Luota siihen. Se, jos mikä, lisää hyvinvointia. 

Ugh – olen puhunut!