Elämästä, kuolemasta ja kiitollisuudesta

Kesä on parhaimmillaan. Sää on välillä ihanan aurinkoinen, välillä synkkä ja sateinen, ihan kai niin kuin Suomen kesässä kuuluukin. Tähän kesään on kuulunut paljon ihania asioita, läheisten kanssa oleilua, matkustelua, mökkeilyä mutta myös yllättäviä, surullisia ja järkyttäviä tapahtumia. Tuttavapiirissäni on ollut tämän kesän aikana kaksi kuoleman tapausta. Kaksi ihanaa ja elinvoimaista ihmistä ovat yhtäkkiä poissa.

Toinen oli minua vanhempi, toinen nuorempi. Minäkin siis kuulun riskiryhmään. Toinen oli nainen, toinen mies. Edelleen riskiryhmässä. Kumpikaan heistä tuskin tiesi viimeistä kertaa kotoa lähtiessään, että lähti viimeistä kertaa. Näin se on minullakin, minäkään en tiedä ovesta lähtiessäni, että palaanko. Ja kuitenkin, jotenkin aina siihen luotan. Ja niin on ehkä hyvä, sillä muutenhan ei uskaltaisi lähteä, ei palata, ei edes olla, ainakaan ilman lamauttavaa pelkoa. Ja minä en halua elää pelossa.  

Olen ollut pahoillani siitä, että kaksi ihmistä on poissa. Olen ollut pahoillani heidän puolestaan, sillä uskon, että he eivät olisi itse vielä halunneet lähteä. Ajatukseni ovat olleet heidän läheistensä luona, kuinka rankkaa voikaan olla luopua rakkaasta ihmisestä, päästää irti, suostua johonkin, mihin ei haluaisi.

 

Kiitos kiitollisuudesta

 

Koska kuolema on ollut läsnä tässä kesässä, olen myös miettinyt elämää. Tommy Hellsten sanoo viisaasti, että ihminen ei voi koskaan saada tarpeeksi sitä, mitä hän ei tarvitse. Olisi hienoa muistaa olla kiitollinen siitä kaikesta, mitä elämässä on sellaista, mitä tarvitsee.  Olla kiitollinen kaikesta siitä, mitä on. Ihan vaan siitä, että on elossa. Että saa onnistua ja epäonnistua, olla onnellinen ja onneton. Että saa olla yhdessä ja yksin. Että osaa rakastaa ja ottaa rakkautta vastaan. Että vastoinkäymistenkin keskellä on aina löytynyt ja löytyy edelleen vähintäänkin se yksi solu, joka uskoo hyväntahoiseen maailmaan. Että saa olla ihminen kaikkine tunteineen ja ajatuksineen. Että saa hengittää, nähdä auringonlaskun ja kuulla lintujen laulun. Että saa silittää koiraa ja nuolaista jäätelöä. Pitää toista kädestä kiinni ja vaan olla. Hengissä.

Oliko se Matti Nykänen, joka osuvasti sanoi, että elämä on ihmisen parasta aikaa. Ja kesääkin on vielä jäljellä!