Hyväksymisen sietämätön vaikeus

Share on facebook
Share on google
Share on twitter
Share on linkedin

Sunnuntaina (HS 28.4.2019, Tuomas Niskakangas) Helsingin Sanomissa oli juttua Keskustan vaalitappion jälkeisestä Keskustasta. Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä oli pitänyt puheen omilleen heidän puoluevaltuuston kokouksessa ja todennut siinä, että on vaikea hyväksyä vaalitulosta, vaikka vaalitulos onkin aina oikea. On siis vaikea hyväksyä sitä, että kun itse uskoo olevansa oikeassa ja tehneensä paljon hyvää työtä, se ei ole näyttäytynyt samanlaisena muille, tässä tapauksessa äänestäjille.

JOS MINÄ SAAN OLLA TÄTÄ MIELTÄ, SINÄ SAAT OLLA SITÄ MIELTÄ, MITÄ OLET

Ihmisten mielipiteet, näkemykset, arvot ja tavat tuoda näitä asioita esille, ovat erilaisia. Meidän on helppo kauhistella, miten tuo toinen voi ajatella noin, kirjoittaa tai sanoa tuollaisia mielipiteitä tai toimia niin kuin toimii, aina silloin, kun se on vastoin sitä, miten itse näemme asian. Ja eikö kuitenkin ole niin, että jos minä saan olla sitä mieltä, mitä minä olen, niin eikö se silloin tarkoita sitä, että sinä saat olla sitä mieltä mitä sinä olet (tämä siis pätee silloin, kun lakia eikä kenenkään rajoja rikota).

Silti on todella vaikeaa välillä ymmärtää, miksi minun hyvät teot tai ajatukset eivät olekaan hyviä jonkun toisen mielestä. Tai miksi joku toinen ajattelee asiasta niin eri tavalla kuin minä. Että miten se ei näe, että tuollainen ei toimi tai onnistu. Tätä tapahtuu parisuhteissa ja työpaikolla kaiken aikaa. Isoimmat haasteet erilaisiin vuorovaikutussuhteisiin tulee siitä, että teoriassa ymmärretään ja hyväksytään erilaiset näkemykset, mutta käytännössä ei, silloin kun se on kovasti ristiriidassa oman näkemyksen kanssa. Silloin sinä et oikeastaan saisikaan ajatella niin kuin ajattelet. Tai siis saisit, mutta vaan periaatteessa.

ESTETÄÄN SOTIEN SYNTYMISTÄ

Vaatii rohkeutta myöntää itselle ja toisille, että toisten näkemystä on joskus vaikea hyväksyä. Kyllä katse aina kannattaisikin kääntää hyvin nopeasti itseensä. Miksi minulle on niin vaikeaa hyväksyä toisen näkemys? Mitä oma tuohtumiseni tai loukkaantumiseni tässä tilanteessa, jossa toinen toimii ihan toisin, kuin minun mielestäni olisi oikein, kertoo minusta? Mihin omaan arvooni nyt tökätään? Miksi tämä arvo on minulle niin tärkeä? Onko se todella minun arvoni vai vaikkapa sukupolvien ketjussa siirtynyt minuun annettuna oikeana ajattelutapana.

Lopulta kaikki kuitenkin lähtee minusta. Itsetuntemuksen kehittäminen lisää kykyä itsensä hyväksymisen kautta hyväksyä myös toiset. Miten paljon rakkaus ja lempeys lisääntyisivätkään, jos minä todella ajattelisin niin, että koska minä saan olla tätä mieltä, niin sinäkin saat olla sitä mieltä, mitä olet. Parisuhteisiin tulisi entistä enemmän lämpöä ja levollisuutta. Olisi vähemmän valtataisteluita siitä, kumman tapa ripustaa pyykit on oikea. Sillä silloin, kun riidellään siitä, kumman tapa ripustaa pyykit on oikea, totuus riidan juurisyistä on paljon syvemmällä. Pyykkiparat vaan toimivat ukkosenjohdattimena.

Samoin työyhteisöissä luovuus, avoimuus ja keskinäinen kunnioitus loisivat sellaista tekemisen meininkiä, että tulos kaikilla mittareilla paukkuisi iloisesti yli tavoitteiden. Henkilöstötyytyväisyys paranisi, joka vääjäämättä johtaisi asiakaskokemuksen paranemiseen ja loppu olisikin juuri sitä, mitä tavoitteellisessa yritystoiminnassa halutaan. Isoina kansanryhminä, kansakuntina tällaisella ajattelulla estettäisiin sotia.

SAANKO SIIS EHDOTTAA?

Seuraavan kerran, kun oikein ihmettelet jonkun sanomisia tai sanomatta jättämisiä, ehkä jopa tuomitset ja tuhahtelet ympärillä oleville kanssakulkijoillesi, niin pysähdy hetkeksi ensin tutkimaan itseäsi. Miksi reagoin tähän näin? Ja kyllä, jos koet sen tärkeäksi, niin miten tuot oman eriävän näkemyksesi esille rakentavasti ja aikuisesti. Sellaisesta kun parhaimmillaan syntyy mielenkiintoisia keskusteluja, jotka voivat johtaa oivalluksiin, joilla siirretään vuoria. Minä opettelen tätä kaiken aikaa. Välillä onnistun ja välillä en, mutta opettelu jatkuu ja se on just hyvä.

Aurinkoista kesän alkua toivottelee Maritta